Irtiotto arjesta

Heipä hei taas! En ole taas aikoihin kirjoitellut tiukan aikataulun vuoksi. Luvassa on kuitenkin ruoka- ja kauneusaiheisia postauksia, kunhan saan puhelimeni huollosta, jotta voin ottaa jälleen kuvia! Tällä kertaa kuitenkin kerron hieman kuulumisiani.

Olen aiemmin jo kertonut osallistuvani kevään ylioppilaskirjoituksiin. Pääsin lukiosta pois jo vuonna 2012, mutta nyt käyn täydentämässä tutkintoani lyhyellä matikalla, jotta saisin lisäpisteitä yliopistohakuun. Aloitin syksyllä matikan harjoittelemisen ja nyt minulla on viimeiset rutistukset edessä, kun aikaa kirjoitukseen on enää kaksi viikkoa. Viime aikoina en ole saanut yhtä paljon laskettua kuin aiemmin, mutta nyt täytyy taas ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä töihin! Aluksi tavoittelin pelkästään L:ää, mutta myöhemmin päätin olla itselleni armollinen ja tyytyä C:n tai parempaan, sillä jo C:llä saisin lisäpisteitä. Luultavasti matematiikan harjoittelun takia kirjoittaminen jää muutamaksi viikoksi välistä.

Siirrytäänpäs asiasta toiseen. Sain eilen erittäin ihanan yllätykseni poikaystävältäni! Viime viikonloppuna emme ehtineet pahemmin nähdä toisiamme, sillä poikaystäväni oli tätini luona maalaamassa seiniä ja minä osallistuin salibandyn yöcupiin, joka alkoi lauantaina neljältä ja loppui sunnuntai aamuna kuuden maissa. Cupista käteen jäi pronssimitali, paras maalivahti -palkinto ja hemmetin kipeät lihakset. Sunnuntai menikin sitten sohvan pohjalla pitsaa mutustaen. Puolisoni oli sunnuntai-iltana luvannut hieroa kipeitä lihaksiani seuraavana päivänä, mutta loput tapahtumista tulivat minulle yllätyksenä. Päivällä sain viestin, että minun pitäisi olla syömättä töitten jälkeen ja myöhemmin sain päättää, tekeekö poikaystäväni meille burgereita vai enchiladoja. Valitsin enchiladat, sillä emme olleet syöneet niitä aikoihin. Kotiinpäästyäni huomaan ensimmäiseksi, että siellä on siivottu. Heti sen jälkeen minulle tarjottiin lasillista viiniä. Siirryin siemailemaan sitä sohvalle odottaen ruoan valmistumista. Jossain vaiheessa aloin putsata kissojen hiekkalaatikoita ja poikaystäväni kysyi piakkoin: "Mitä sä teet? Tänään sun ei pitänyt tehdä yhtään mitään!". Oli oikein ihanaa saada rentoutua viinilasillisen parissa, kun poikaystäväni teki kaikki työt puolestani. Piakkoin enchiladat valmistuivat ja ne olivat vielä herkullisempia kuin muistinkaan! Aiemmin en sietänyt ollenkaan tulisia ruokia, mutta olen pikku hiljaa totuttanut itseäni mausteisiin. Vaikka enchiladat oli makuuni aika voimakkaita, ne olivat siitä huolimatta hyviä! Tapitimme televisiota, kun sieltä alkoi pyöriä "Mitä odotat kun odotat" -elokuva. Mieheni nopeasti tokaisi, ettemme katsoisi kyseistä elokuvaa, mutta sitten hän lisäsi: "tai no, tää on sun päivä, katotaan mitä haluut". Päätin vähän kiusallaankin, että katsoisimme tuon elokuvan, sillä yleensä poikaystäväni ei suostu katsomaan minun "hömppäelokuvia". Poikaystäväni keksi hienon harhautuskeinon ja kysyi, haluaisinko heti hänen lupaaman hieronnan ja toki se kuulosti houkuttelevammalta kuin elokuva. Niimpä skippasimme leffan ja siirryin sängylle makaamaan. Hierontaa odotellessa poikaystäväni sytytti makuuhuoneeseen lukemattomia kynttilöitä ja sammutti valot. Lopuksi sain täydellisen kokovartalohieronnan hierontaöljyn kera. Päivän päätteeksi tunsin itseni erittäin rakastetuksi. Mieheni oli koko illan ajatellut vain minun haluja ja toiveita ja toteuttanut niitä epäitsekkääksi. Lauantaina on minun vuoroni hemmotella poikaystävääni viemällä hänet treffeille. Luvassa on ainakin savustettua lihaa Teurastamon B-Smokeryssä ja sen jälkeen vien hänet leffaan.

Monesti suhteen alussa eletään ensihuumassa, jolloin kaikki kumppanissa on ihanaa eikä kumppanin pikkuviat häiritse yhtään. Jossain vaiheessa kuitenkin suhteessa alkaa yhteinen arki, joka ei olekaan niin ruusuista kuin alkuhuuma. Yhtäkkiä toisesta ihmisestä löytyy lukuisia ärsyttäviä piirteitä ja toisen huomioiminen vähenee. Arkistuminen on tietenkin normaalia, mutta arkea voi piristää pienilläkin teoilla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun huomionosoitukset vähenevät suhteessa, riidat alkavat lisääntyä. Minulla ja poikayställäni meni jonkin aikaa sitten aika huonosti, kun molempia vaivasi stressi ja kumpikin murehti asioita itsekseen. Sitten eräänä päivänä lähdimme yhdessä muutamille ja tuon illan aikana puhuimme valtavasti suhteestamme ja molempia murehduttavista aiheista. Sovimme, että alkaisimme kerran kuussa viettää treffi-iltoja, jolloin vuorotellen järjestäisimme yhteistä ohjelmaa. Lisäksi puhuimme siitä, kuinka tärkeää on kertoa murheistaan toiselle. Taakka tuntuu helpommalta kantaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa. Nyt minusta meillä menee paremmin kuin koskaan! Voin kertoa miehelleni sellaisistakin haluista, toiveista ja peloista, joita on vaikea pukea sanoiksi. Minusta on helpottavaa, että mieheni tietää salaisimmistakin unelmistani.
Läheisyytemme on lisääntynyt roimasti tuon illan jälkeen. Luultavasti se johtuu siitä, että puhumme nykyään häiritsevät asiat heti selviksi, eikä välillemme jää närää tai väärinkäsityksiä. Toki riitelemme edelleen, mutta riidat eivät ole enää kolmannen maailmansodan luokkaisia. Nykyään pyrimme lopettamaan riidan heti alkuunsa.

Pidetäänhän suhteistamme huolta, oli kyseessä sitten pari-, ystävyys- tai sisarussuhde. Pieni huomioonottaminen saa sekä antajan että vastaanottajan mielen paremmaksi. Kerrotaan läheisille, kuinka paljon he merkitsevät meille. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja koska on aika hyvästellä rakkaamme.