On lottovoitto syntyä Suomeen, vai onko?

Viime aikoina olen tosissaan pohtinut muuttoa ulkomaille. Matkustelu on kiinnostanut minua aina, mutta en ole ennen ajatellut hylkääväni koto-Suomea. Vuosi vuodelta Suomi muuttuu kuitenkin yhä hullummaksi ja byrokraattisemmaksi ja hyvinvointivaltio on muuttunut silmissäni pahoinvointivaltioksi. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Itse sanoisin, että Suomessa asumiseen tarvitaan lottovoitto. Säännöllisestä lottoamisesta huolimatta ei kupongeistani ole löytynyt seitsemää oikeaa numeroa.

Tällä hetkellä olen ihan hyväpalkkaisessa työssä, ottaen huomioon, että olen käynyt vain lukion. Bruttopalkkani liikkuu parin tonnin kieppeillä, mutta käteen jää vain pieni osa. Ensiksi palkkaani iskee kyntensä verokarhu. Verokarhu nappaa murto-osan palkastani ja vakuuttaa minulle, että summa menee minun parhaakseni. Herra Ilmarinen on seuraavana jonossa. Hän ottaa palkastani 5,55% ja sanoo, että saan rahani takaisin, kun pääsen eläkkeelle joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuulostaa reilulta, pohdin, kunnes eläkeikää nostettiin 65 vuoteen ja myöhemmin sitä noustetaan vielä, koska elinikäodote nousee. Luultavasti sukupolveni pääsee eläkkeelle vasta 70 vuotiaana. Eläkerahoista pääsen nauttimaan vasta sairasvuoteessani. Ahneimpien välistävetäjien jälkeen palkastani otetaan myös työttömyysvakuutus- ja sairasvakuutus maksut. Ja näin palkastani on neljäsosa hävinnyt.

Palkan saatuani joudun maksamaan laskut. Vuokraosuuteni on helsinkiläisen näkökulmasta pieni - asun poikaystäväni kanssa Nuorisosäätiön asunnossa, ja oma osuuteni vuokrasta on alle 400 euroa. Kun vuokraan kuuluu sähkö ja vesi, asumme erittäin edullisesti. Monilla muilla vuokraan saattaa kulua jopa puolet nettopalkasta. Ruoka vie erittäin suuren osan palkastani, kiitos kauppojen monopolien! Bonuskorteista hullaantunut kansa keskittää ostoksensa K- ja S-ryhmiin, jolloin ne saavat vapauden sopia keskenään ruoan hinnasta ja jopa kolmasosa ruoan hinnasta menee voittoina kaupoille. Pienkaupoilla ei ole mahdollisuuksia kilpailla kauppajättien kanssa, jolloin ruoan hinta jatkossakin pysyy korkella. Onneksi on yksi kauppaketju, joka ei ole lähtenyt bonuskortti kikkailuun mukaan, jolloin tämän kauppaketjun hinnat pysyvät alhaisempina. Bonuskortti -järjestelmää kun on kallista ylläpitää, jolloin kustannukset siirtyvät ruoan hintaan ja vain suuret perheet hyötyvät keskittämisestä yhteen kauppaan.

Jos joskus haluan lähteä viihteelle tai nauttia muuten vain ruoan kanssa viiniä, se ei olekaan aivan yksinkertaista. Alkoholia saa ostettua vain 12 tuntia vuorokaudessa ja väkevät juomat täytyy hakea valtion viina-monopolista, Alkosta. Kassatyöntekijänä ollessani useat turistit kysyivät minulta, miksei ruokakaupassa myydä viiniä. No siksi, että päättäjämme pitävät kansaa holhottavina lampaina.  Ilman henkilöllisyyspapereita on turha lähteä kauppaan hakemaan pulloa olutta, sillä kassahenkilökuntaa on ohjeistettu kysymään henkkareita kaikilta alle 30 vuotiaan näköisiltä. Alkosta tosin saattaa saada juomat ilman henkilöllisyystodistusta, sillä Alkon myyjien täytyy kysyä henkkareita ainoastaan alle 25 vuotiaiden näköisiltä. Loogista, eikö? Kun juhlajuomat on saatu hommattua ja on aika siirtyä yökerhoon, vastaan tulee lisää lakipykäliä. Päihtyneelle henkilölle ei saa myydä alkoholia, asiakas saa ostaa vain yhden alkoholiannoksen kerralla, tupakointi tapahtuu kadulla tai tupakkakopissa, eikä tupakkakoppiin tietenkään saa ottaa juomia mukaan. Yökerhot on käytännössä pakotettu rikkomaan lakia, joka koskee päihtyneelle henkilölle myymistä. Alkoholiveron suuruuden takia ihmiset nauttivat alkoholinsa kotona ja saapuvat yökerhoihin valmiiksi päihtyneinä. Lakia noudattaakseen yökerhojen täytyisi lähes joka asiakkaan kohdalla kieltäytyä myymästä alkoholia.

Viime aikoina alkoholilakiin on kaavailtu lisäkiristyksiä. Mitä, eikö laki ole jo tarpeeksi tiukka? Lainsäätäjien mielestä ilmeisesti ei, koska alkoholin mainostamista ollaan kiristämässä entisestään. Panimoiden mielestä tilanne johtaa siihen, että tulevaisuudessa ainut kilpailukeino on hinta, ja mainostukseen käytetty raha laitetaankin jatkossa oluen hinnan alentamiseen. Päättäjät ovat perustelleet lain kiristämistä lapsien ja nuorien suojelemisella. Kumpikohan mahtaa vaikuttaa nuoren ostopäätökseen enemmän, mainosten puuttuminen vai entistäkin halvempi hinta?

Suomi on maa, jonka kansalaiset, tai ainakin päättäjät, rakastavat lakeja ja säädöksiä. Nykyään lakien säätäminen muistuttaa yhä enemmän holhoamista ja kansanedustajamme tuntuvat pitävän kansaa tyhmänä massana, joka ei osaa toimia arjessa ilman lakeja. Onko tosiaan tarpeellista kieltää lailla alaikäisiä käyttämästä tähtisädetikkuja? Eikö vanhemmat tosiaan voi itse arvioida, onko lapsi kykeneväinen käyttämään tähtisädetikkuja?
Kauppahallit kuuluvat olennaisesti helsinkiläiseen ruokakulttuuriin, mutta ruoan suhteen hallissa kannattaa olla tarkkana! Jos ostat yhdestä kojusta oluen ja toisesta kojusta muikkuja, joudut syömään ne eri pöydissä. Yritä siinä sitten selittää asiaa kummastelevalle turistille, miksi ystävykset eivät saa syödä samassa pöydässä, jos he ostavat ruoat eri kojusta.

Joku voisi tähän väliin sanoa, että itsepä olemme kansanedustajamme valinneet. Totta, mutta hallituksen muodostamiseen emme ole voineet mitenkään vaikuttaa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleista muistamme "jytkyn"; perussuomalaiset saivat 39 kansanedustajaa istumaan Arkadianmäelle ja tuolla tuloksella siitä tuli kolmanneksi suurin puolue. Yleensä hallitus muodostetaan suurimmista puolueista, mutta tällä kertaa hallituksen muodosti "six-pack", eli kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, Suomen ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit. Kansan ääni ohitettiin nätisti.
Tällä viikolla Helsingin Sanomat uutisoi Herttoniemen ja Siilitien ala-asteiden oppilaiden neuvoa-antavasta äänestyksestä, jossa valittiin uusi nimi kahdesta koulusta yhdistetylle uudelle koululle. Oppilaiden mielestä uuden koulun nimen tulisi olla Hertsikan ala-asteen koulu. Nimi saatetaan kuitenkin torpata nimistölautakunnassa sen puhekielisyyden vuoksi. Hienoa! On hyvä opettaa lapsille jo varhain, ettei demokratialla voi vaikuttaa, jotta he eivät myöhemmin joudu pettymään.

Rakastan Suomea ja suomalaisilla on hyvät olosuhteet rakentaa itseään tyydyttävä, hyvä elämä. Jos meno kuitenkin jatkuu nykyisen kaltaisesti, en usko olevani ainoa, joka pohtii maastamuuttoa.