Olin jo lähes päättänyt hylätä blogini kokonaan. Mikäs se sellainen blogi on, johon ilmestyy uusi teksti kerran, pari vuodessa? Ei kovin hyvä. Minulla on muutamia aloitettuja luonnoksia kesältä, mutta ikinä en saanut kirjoitettua niitä loppuun. Viime päivinä kuitenkin miettinyt useammin, herättelisinkö vanhan kirjoitusinnon henkiin. Vaikka ihan omaksi ilokseni. Joten tässä sitä ollaan, kirjoittamassa uutta tekstiä kuukausien tauon jälkeen.
Tauolle oli tosin ihan hyvä syy. Työskentelin viime kesänä Fazerin leipomossa 40h viikossa tehden ainoastaan ilta- ja yövuoroja. Onneksi olen hyväuninen, joten onnistuin helposti mukauttamaan unirytmini työaikoihin. Hankalampaa oli sopeuttaa sosiaalista elämää työhön. Tein vuoroviikoin iltavuoroa ja vuoroviikoin yövuoroa. Iltavuoron työajat sijoittuivat pääasiassa 16-24 ajalle, joten iltavuoroviikoilla en tehnyt mitään muuta kuin töitä. Pyöräilin työmatkat ja olin yleensä hieman ennen yhtä kotona, mutta unta sain vasta kahden ja neljän välillä. Aamulla nukuin pitkään ja herättyäni minulla oli vain muutamia tunteja aikaa käytettäväksi ennen kuin jouduin lähtemään töihin. Yövuorosta sen sijaan pidin; työvuorot olivat pääasiassa 24-08 vuoroa, jolloin minulla oli illat vapaata. Menin yleensä aamulla yhdeksän ja kymmenen välissä nukkumaan ja heräsin iltapäivällä. Yleensä yövuoron jälkeen en pystynyt nukkumaan kahdeksaa tuntia putkeen, joten nukuin useasti tunnin tai pari ennen kuin lähdin töihin. Yövuoroviikoilla pyrin näkemään paljon ystäviäni, sillä iltavuoroviikoilla minulla ei ollut siihen mahdollisuuksia. Kuukauden työskentelyn jälkeen olin varma, etten enää toiste menisi Fazerille kesätöihin, mutta nyt en ole enää niin varma siitä. Olihan vuorotyö hieman kuluttavaa, mutta hyvät lisät korvasivat paljon. Varsinkin yöllä saatu tuplapalkka ylensi mieltä kummasti.
Olin varannut toukokuussa siskopuoleni kanssa lennot ja airbnb -majoitukset Maltalle yhdessä siskopuoleni kanssa, jotta saisin edes hieman lomailla ennen paluuta koulun penkille. Lopulta kävikin niin, ettei siskopuoleni päässyt lähtemään matkalle uuden työn vuoksi. Sain onneksi erään ystäväni lähtemään hänen tilalleen ja vietimme mukavan viikon Maltalla elo-syyskuun vaihteessa. Minun täytyy ehdottomasti kirjoittaa matkastani oma postaus!
Kesällä tapahtui muutakin mullistavaa. Rakkaus ajoi päälleni kuin luotijuna! Sanotaan, että rakkaus tulee silloin kun sitä vähiten odottaa ja näin myös kävi. Erosin vuosi sitten yli viiden vuoden suhteesta, jonka jälkeen en kuvitellut seurustelevani pitkään aikaan. Olin alkukeväästä tavannut muutaman mukavan miehen, mutta en ollut todellakaan valmis uuteen suhteeseen. Elämäni oli muuttunut radikaalisti isäni kuoleman ja eron jälkeen ja tarvitsin aikaa sopeutua uuteen elämääni. Kun pahin olo oli väistynyt, aloin pohtimaan paljon elämääni ja mitä siltä haluan. Jos jotain opin isäni kuolemasta, niin sen, että elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen niin, että voin olla myöhemmin tyytyväinen elettyyn elämääni. Sen vuoksi tein itselleni listan asioista, joita haluan tehdä ennen kuolemaani.
Olin varannut toukokuussa siskopuoleni kanssa lennot ja airbnb -majoitukset Maltalle yhdessä siskopuoleni kanssa, jotta saisin edes hieman lomailla ennen paluuta koulun penkille. Lopulta kävikin niin, ettei siskopuoleni päässyt lähtemään matkalle uuden työn vuoksi. Sain onneksi erään ystäväni lähtemään hänen tilalleen ja vietimme mukavan viikon Maltalla elo-syyskuun vaihteessa. Minun täytyy ehdottomasti kirjoittaa matkastani oma postaus!
Kesällä tapahtui muutakin mullistavaa. Rakkaus ajoi päälleni kuin luotijuna! Sanotaan, että rakkaus tulee silloin kun sitä vähiten odottaa ja näin myös kävi. Erosin vuosi sitten yli viiden vuoden suhteesta, jonka jälkeen en kuvitellut seurustelevani pitkään aikaan. Olin alkukeväästä tavannut muutaman mukavan miehen, mutta en ollut todellakaan valmis uuteen suhteeseen. Elämäni oli muuttunut radikaalisti isäni kuoleman ja eron jälkeen ja tarvitsin aikaa sopeutua uuteen elämääni. Kun pahin olo oli väistynyt, aloin pohtimaan paljon elämääni ja mitä siltä haluan. Jos jotain opin isäni kuolemasta, niin sen, että elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen niin, että voin olla myöhemmin tyytyväinen elettyyn elämääni. Sen vuoksi tein itselleni listan asioista, joita haluan tehdä ennen kuolemaani.
Listasin ne asiat, jotka tulivat ensimmäiseksi mieleeni. Aion kuitenkin päivittää listaani myöhemmin. Listasta on jo nyt ollut hyötyä; kun haaveet ovat paperilla, niiden toteuttaminen on helpompaa. Jos en olisi listannut haluamiani asioita, tuskin olisin Maltan matkalla lähtenyt laitesukeltamaan. Mutta onneksi lähdin! Kokemus oli erittäin hieno ja aionkin tulevalla Thaimaan matkalla jatkaa sukeltamista. Lainasin myös listan kirjoittamisen jälkeen siskoltani kitaraa ja olen yrittänyt opetella soittamaan sitä. Minun pitäisi harjoitella mielellään päivittäin, jotta kehitystä voisi tapahtua. Harmikseni kolmas lukuvuoteni yliopistolla on tähän mennessä ollut kiireinen, sillä olen syksyllä uurastanut kandini parissa. Helpotusta ei ole myöskään luvassa ennen talvilomaa, sillä minulla alkoi toisessa periodissa kolme uutta kurssia. Onneksi kandini on jo hyvässä vaiheessa ja voin keskittyä paremmin alkaneisiin kursseihin.
Niin, kohtaamastani rakkaudesta. En voinut kuvitellakaan löytäväni yhtä upeaa ihmistä. Vietin juhannusta siskopuoleni ja hänen ystäviensä kanssa mökillä. Lauantaina paikalle saapui eräs nuori herra. Illan saatossa juttelimme niitä näitä ja seuraavana päivänä vaihdoimme numeroita. Mies asuu toisella paikkakunnalla, jonka vuoksi ajattelin jutun loppuvan nopeasti. Aloimme kuitenkin viestittelemään ja olimme saman tien samalla aaltopituudella. Myöhemmin mies tuli tapaamaan minua Helsinkiin ja siitä lähtien olemme tavanneet säännöllisesti. Rakastuin mieheen hetkessä ja pian olinkin varma siitä, että hän on henkilö, jonka kanssa haluan vanheta. Onnekseni myös mies ajattelee minusta samalla tavalla. Näemme ainoastaan viikonloppuisin, koska minulla on koulu Helsingissä ja hänellä työ toisella paikkakunnalla. Lisäksi kissani hieman rajoittavat tapaamista, sillä joudun aina hankkimaan niille hoitajan, kun lähden viikonlopuksi miehen luo. Onneksi naapurissani asuu eräs tuttavani, joka on useana viikonloppuna pystynyt käydä kotonani hoitamassa kissoja.
Kun mietin kulunutta vuotta, en voi muuta kuin hämmästellä. Vuosi sitten näihin aikoihin olin aivan rikki. Isän kuolema ja ero poikaystävästäni otti erittäin koville ja opinnoista selviytyminen oli vaakalaudalla. Mutta voi niistä löytää hyvääkin. Olen tapahtumien jälkeen joutunut pohtimaan, kuka oikeastaan olen. Kun opin tutkailemaan tunteitani ja toiveitani, tunsin pitkään valtavaa onnellisuutta. Minulla oli jatkuvasti hyvä olla, vaikka kohtasinkin joitakin vastoinkäymisiä. Pienet murheet tuntuvat aika mitättömiltä viime syksyn synkkyyteen verrattuna. Vaikka keväällä ja kesällä saavuttamani tarmollisuus sekä tahto oppia uutta ja kehittyä ovatkin hieman laantuneet, olen muuttunut ihmisenä pysyvästi. Nykyään tiedän sen, että olen oman onneni seppä, ja onneni on ainoastaan itsestäni kiinni. Muut ihmiset voivat toki lisätä sitä, mutta he eivät ole vastuussa onnestani.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa. Pyrin pysähtymään toisinaan hetkeksi miettimään elämääni; minne olen matkalla ja teenkö asioita, jotta unelmani täyttyisivät. Koska minulla on vain yksi elämä, haluan elää sen hyvin.
Ps. blogini kokee myöhemmin huomattavan muutoksen, sillä en koe "Rottakoetta" enää itselleni sopivaksi. Jatkossa aion keskittyä enemmän päiväkirjamaiseen tyyliin pitää blogia. Vi ses!
Kommentit
Lähetä kommentti