Todellisuudessa minulla ei ole krapulaa eikä sen puoleen vapinaakaan. Häpeää sen sijaan tunnen perjantai-illan johdosta. Viikonloppu meni käytännössä sohvan pohjalla ja näin maanantaiaamuna aloin miettimään tarkemmin perjantain toilailujani.
Minulla ei ollut aluksi minkäänlaisia aikeita lähteä ryyppäämään. Kuten yleensä, ilta lähti viinin siemailusta kaverin kanssa. Istuimme ystävälläni jutellen ja juoden. Olin tuonut kaverilleni tölkin viiniä mukanani ja hänellä oli hiukan viinaa. Kiskoimme juomat kitusiimme ja vietimme hyväntuulista iltaa. Kellon lähestyessä kahtatoista ja juomien huvetessa silmissä, aloimme pohtia muutamille lähtöä. Emme halunneet minnekkään bilettämään kunnolla ja itselläni oli päällä ainoastaan perus arkivaatteet. Lopulta päädyimme siihen lopputulokseen, että lähtisimme Mustaan Härkään ottamaan pari juomaa, sillä siellä ei tarvitse välittää siitä, miltä näyttää. Muutamien vastoinkäymisten jälkeen pääsimme baariin puoli kahden aikaan yöllä. Marssin heti tiskille tilaamaan molemmille juomat ja menimme kahdestaan pöytään nauttimaan niitä. Ystäväni joi kaljaa, minä siideriä. Istuimme vieretysten katsoen muiden ihmisten tanssimista. Minua huvitti seurata ihmisten tanssia - kaikki miehet tanssivat samalla tavalla, askel sivulle, askel takas, askel sivulle, askel takas. Naiset puolestaan tanssivat hieman paremmin heiluttaen myös yläkroppiaan. Huomionkipeimmät naiset keskittyivät perseen keikuttamiseen. Joukossa oli myös muutama henkilö, joiden tanssia oli miellyttävä katsoa. He tanssivat isosti ja vähät välittivät, miltä tanssi näytti. Itsevarmuus on kaunista.
Hain meille seuraavat juomat, tällä kertaa valitsin smirnoffit. Olin lupautunut lainaamaan ystävälleni rahaa, jonka vuoksi koko ilta menisi minun piikkiin. Mitäs tuosta, käymme harvoin yhdessä ulkona, joten voi yhteinen iltamme kustantaakin hieman. Huomasimme kulmapöydissä olevan tilaa, siellä penkit oli mukavemmat kuin silloisessa pöydässämme, joten vaihdoimme paikkaa. Vieressämme istui kolme nuorta tyttöä ja heidän seuraan pelmahti pian useita miehiä. Eräs noin viisikymppinen mies näytti hyvin tutulta. Ystäväni kuiskasi hänen olevan joku näyttelijä. Promillien rohkasemana menin kysymään mieheltä, onko hän näyttelijä. Mies myönsi olevansa. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt tyytyä vastaukseen ja istua takaisin paikalleni. Mutta ei, kysyin mieheltä hänen nimeään. Mies kertoi olevan Juha Veijonen. "Ai. Ei sano mitään, missä elokuvissa olet näytellyt?", kysyin. Juha kertoi näytelleensä muunmuassa Jussi Varesta. Näin jälkikäteen hävettää, miten en tunnistanut yhtä Suomen tunnetuinta näyttelijää, varsinkin kun Häjyt on minun lempielokuva kotimaisista elokuvista. Juha istui viereeni ja jatkoin itseni nolaamista. Onneksi loppuvaiheessa juttelimme jo ihan normaaleista asioista, enkä enää menettänyt kasvojani. Olen tänään lohduttanut itseäni ja todennut, että Juha todennäköisesti törmää viikottain, ellei päivittäinkin kaltaisiini typeriin tyttöihin, eikä hän luultavasti muistanut minua enää tunnin päästä.
Lähdimme ystäväni kanssa baarista hieman ennen pilkkua ja suunnistimme läheiselle snägärille. Tapasimme siellä pari nuorta miestä, jotka kertoivat olevansa Lapista ja he haukkuivat Helsingin pystyyn. Saimme ruokamme ja aloimme mutustamaan niitä keskellä katua kovassa tuulessa. Miehet kysyivät, tulisimmeko heidän pakettiautoon tuulen suojaan syömään. Pakettiauto sijaitsi heti snägärin vieressä ja päätimme mennä heidän mukaan autoon. Todella fiksua seurata tuntemattomia miehiä pakettiauton tavaratilaan! Yhdistelmään kuuluu kaikki, mistä äidit varoittavat lapsiaan. Miehet olivat kuitenkin erittäin mukavia. He levittivät lattialle makuualusta, jotta vaatteemme ei sotkeutuisi. Söimme ruokaamme ja kyselimme miehiltä Lapista, parisuhteista ja lappilaisista naisista. Miesten mukaan lappilaiset naiset ovat maailman kauneimpia, he ovat luonnollisia, toisin kuin helsinkiläiset. Toinen mies kyllä myönsi minulla olevan hyvin luonnollinen meikki. Niin! Ei me kaikki helsinkiläiset naiset olla ylimeikattuja pissiksiä! Ystäväni pohti pakettiautossa, miksi hän aina kanssani joutuu mitä eriskummallisiin paikkoihin. Naurahdin, mutta myönsin sen olevan totta - edellisella ryyppyreissulla päädyimme prätkäkerhon tiloihin. Syötyämme ruokamme jatkoimme matkaa bussipysäkille, josta ystäväni bussi menisi. Jäin hetkeksi aikaa hänen seuraansa ja huolehdin, että ystäväni saa soitettua huoltomiehen avaamaan hänen kotiovensa. Lopulta kävelin tien toisella puolella olevalle pysäkille ja seuraavalla bussilla jatkoin Sörnäisiin.
Sörkässä vastaani käveli nuori mies, joka pyysi minulta tulta. "Kyllähän mulla tulta on, onko sulla röökiä?", vastasin miehelle. Mies heitti minulle tupakan, kunhan jäin hänen seuraan polttamaan sen. Juttelimme niitä näitä ja lyhyen keskustelumme aikana mies yritti houkutella minua hänen luokseen yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin, että aion jatkaa matkaani bussipysäkilleni. Mies lähti saattamaan minua ja kyseli, olisiko hänellä mahdollisuutta saattaa minut kotiin asti ja jäädä luokseni yöksi. Kerroin miehelle seurustelevani, eikä moinen sovi minulle. Kovasti mies yritti väittää, että eihän siitä mitään haittaa ole, jos hän tulee vain viereeni nukkumaan. Kysyin häneltä, olisiko hänelle ok, jos hän seurustelisi ja tyttöystävä lähtisi tuntemattomien miesten viereen nukkumaan. Aluksi mies väitti, että tilanne olisi sopiva, jos muuta ei tapahtuisi. Lopulta hän kyllä myönsi, ettei se ehkä olisikaan aivan niin. Pysäkillä mies tarjosi vielä toisen tupakan ja hän jäi seuraani polttamaan sitä. Kello oli jo niin paljon, ettei yöbusseja enää mennyt. Mies innostui ja uusi yökylätarjouksensa. Kieltäydyin toistamiseen ja aloin viittelöimään ohikulkeville takseille. Nopeasti sain itselleni taksin ja pääsin jatkamaan kotia kohti - yksin. Taksissa mietin, ovatko miehet todellakin noin epätoivoisia.
Aamulla heräsin kaameaan päänsärkyyn. Vedin syvään henkeä ja haistoin oman krapulaisen, kuolemalta löyhkäävän hajuni. Painoin pään takaisin tyynyyn ja vedin peiton korviini.
Minulla ei ollut aluksi minkäänlaisia aikeita lähteä ryyppäämään. Kuten yleensä, ilta lähti viinin siemailusta kaverin kanssa. Istuimme ystävälläni jutellen ja juoden. Olin tuonut kaverilleni tölkin viiniä mukanani ja hänellä oli hiukan viinaa. Kiskoimme juomat kitusiimme ja vietimme hyväntuulista iltaa. Kellon lähestyessä kahtatoista ja juomien huvetessa silmissä, aloimme pohtia muutamille lähtöä. Emme halunneet minnekkään bilettämään kunnolla ja itselläni oli päällä ainoastaan perus arkivaatteet. Lopulta päädyimme siihen lopputulokseen, että lähtisimme Mustaan Härkään ottamaan pari juomaa, sillä siellä ei tarvitse välittää siitä, miltä näyttää. Muutamien vastoinkäymisten jälkeen pääsimme baariin puoli kahden aikaan yöllä. Marssin heti tiskille tilaamaan molemmille juomat ja menimme kahdestaan pöytään nauttimaan niitä. Ystäväni joi kaljaa, minä siideriä. Istuimme vieretysten katsoen muiden ihmisten tanssimista. Minua huvitti seurata ihmisten tanssia - kaikki miehet tanssivat samalla tavalla, askel sivulle, askel takas, askel sivulle, askel takas. Naiset puolestaan tanssivat hieman paremmin heiluttaen myös yläkroppiaan. Huomionkipeimmät naiset keskittyivät perseen keikuttamiseen. Joukossa oli myös muutama henkilö, joiden tanssia oli miellyttävä katsoa. He tanssivat isosti ja vähät välittivät, miltä tanssi näytti. Itsevarmuus on kaunista.
Hain meille seuraavat juomat, tällä kertaa valitsin smirnoffit. Olin lupautunut lainaamaan ystävälleni rahaa, jonka vuoksi koko ilta menisi minun piikkiin. Mitäs tuosta, käymme harvoin yhdessä ulkona, joten voi yhteinen iltamme kustantaakin hieman. Huomasimme kulmapöydissä olevan tilaa, siellä penkit oli mukavemmat kuin silloisessa pöydässämme, joten vaihdoimme paikkaa. Vieressämme istui kolme nuorta tyttöä ja heidän seuraan pelmahti pian useita miehiä. Eräs noin viisikymppinen mies näytti hyvin tutulta. Ystäväni kuiskasi hänen olevan joku näyttelijä. Promillien rohkasemana menin kysymään mieheltä, onko hän näyttelijä. Mies myönsi olevansa. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt tyytyä vastaukseen ja istua takaisin paikalleni. Mutta ei, kysyin mieheltä hänen nimeään. Mies kertoi olevan Juha Veijonen. "Ai. Ei sano mitään, missä elokuvissa olet näytellyt?", kysyin. Juha kertoi näytelleensä muunmuassa Jussi Varesta. Näin jälkikäteen hävettää, miten en tunnistanut yhtä Suomen tunnetuinta näyttelijää, varsinkin kun Häjyt on minun lempielokuva kotimaisista elokuvista. Juha istui viereeni ja jatkoin itseni nolaamista. Onneksi loppuvaiheessa juttelimme jo ihan normaaleista asioista, enkä enää menettänyt kasvojani. Olen tänään lohduttanut itseäni ja todennut, että Juha todennäköisesti törmää viikottain, ellei päivittäinkin kaltaisiini typeriin tyttöihin, eikä hän luultavasti muistanut minua enää tunnin päästä.
Lähdimme ystäväni kanssa baarista hieman ennen pilkkua ja suunnistimme läheiselle snägärille. Tapasimme siellä pari nuorta miestä, jotka kertoivat olevansa Lapista ja he haukkuivat Helsingin pystyyn. Saimme ruokamme ja aloimme mutustamaan niitä keskellä katua kovassa tuulessa. Miehet kysyivät, tulisimmeko heidän pakettiautoon tuulen suojaan syömään. Pakettiauto sijaitsi heti snägärin vieressä ja päätimme mennä heidän mukaan autoon. Todella fiksua seurata tuntemattomia miehiä pakettiauton tavaratilaan! Yhdistelmään kuuluu kaikki, mistä äidit varoittavat lapsiaan. Miehet olivat kuitenkin erittäin mukavia. He levittivät lattialle makuualusta, jotta vaatteemme ei sotkeutuisi. Söimme ruokaamme ja kyselimme miehiltä Lapista, parisuhteista ja lappilaisista naisista. Miesten mukaan lappilaiset naiset ovat maailman kauneimpia, he ovat luonnollisia, toisin kuin helsinkiläiset. Toinen mies kyllä myönsi minulla olevan hyvin luonnollinen meikki. Niin! Ei me kaikki helsinkiläiset naiset olla ylimeikattuja pissiksiä! Ystäväni pohti pakettiautossa, miksi hän aina kanssani joutuu mitä eriskummallisiin paikkoihin. Naurahdin, mutta myönsin sen olevan totta - edellisella ryyppyreissulla päädyimme prätkäkerhon tiloihin. Syötyämme ruokamme jatkoimme matkaa bussipysäkille, josta ystäväni bussi menisi. Jäin hetkeksi aikaa hänen seuraansa ja huolehdin, että ystäväni saa soitettua huoltomiehen avaamaan hänen kotiovensa. Lopulta kävelin tien toisella puolella olevalle pysäkille ja seuraavalla bussilla jatkoin Sörnäisiin.
Sörkässä vastaani käveli nuori mies, joka pyysi minulta tulta. "Kyllähän mulla tulta on, onko sulla röökiä?", vastasin miehelle. Mies heitti minulle tupakan, kunhan jäin hänen seuraan polttamaan sen. Juttelimme niitä näitä ja lyhyen keskustelumme aikana mies yritti houkutella minua hänen luokseen yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin, että aion jatkaa matkaani bussipysäkilleni. Mies lähti saattamaan minua ja kyseli, olisiko hänellä mahdollisuutta saattaa minut kotiin asti ja jäädä luokseni yöksi. Kerroin miehelle seurustelevani, eikä moinen sovi minulle. Kovasti mies yritti väittää, että eihän siitä mitään haittaa ole, jos hän tulee vain viereeni nukkumaan. Kysyin häneltä, olisiko hänelle ok, jos hän seurustelisi ja tyttöystävä lähtisi tuntemattomien miesten viereen nukkumaan. Aluksi mies väitti, että tilanne olisi sopiva, jos muuta ei tapahtuisi. Lopulta hän kyllä myönsi, ettei se ehkä olisikaan aivan niin. Pysäkillä mies tarjosi vielä toisen tupakan ja hän jäi seuraani polttamaan sitä. Kello oli jo niin paljon, ettei yöbusseja enää mennyt. Mies innostui ja uusi yökylätarjouksensa. Kieltäydyin toistamiseen ja aloin viittelöimään ohikulkeville takseille. Nopeasti sain itselleni taksin ja pääsin jatkamaan kotia kohti - yksin. Taksissa mietin, ovatko miehet todellakin noin epätoivoisia.
Aamulla heräsin kaameaan päänsärkyyn. Vedin syvään henkeä ja haistoin oman krapulaisen, kuolemalta löyhkäävän hajuni. Painoin pään takaisin tyynyyn ja vedin peiton korviini.
Kommentit
Lähetä kommentti